Sun, mun ja lasten harrastukset

Harrastukset antavat ilo elämään, sosiaalisia kontakteja, onnistumisen elämyksiä ja ylläpitävät fyysistä kuntoa.  On tärkeää, että jokaisella on koulun ja työn ulkopuolella jotain mielekästä elämänsisältöä. Jokaiselle tulisi siis ainakin yksi harrastus suoda. 

Entäs kun harrastajia on perheessä useita ja harrastuksista innostutaan niin, että lajeja on useita per henkilö ja niitä harrastetaan monta kertaa viikossa? Sellaista kertolaskua en ole edes viitsinyt suorittaa, että kuinka monta harrastuskertaa per viikko meillä on. Lisäksi aikuisten pitää käydä töissä, koira lenkittää, pyykit, tiskit, siivoukset ym. hoitaa JA lasten harastukset vaativat kuljettamista. Lasten harrastukset vaativat usein myös vanhempien panosta talkootöiden ja varainkeruun muodossa.

Meillä tässä hommassa on molemmilla perheenpuoliskoilla ollut korvaamattomana apuna isovanhemmat ja kimppakyydit kavereiden vanhempien kanssa. Myös se auttaa, että vuoroviikkosysteemimme ei ole ehdoton, vaan joustamme ja sumplimme, jotta kaikkien menot saataisiin parhaiten sujumaan. Toki vastuu on aina sillä, jonka viikko on. Mutta kyllä joustovara auttaa. Tärkeintä on, että se toimii molempiin suuntiin. 

Ratsastus, tanssi, kuvataidekoulu, futis, parkour, tennis, mäkihyppy, voimistelu, uinti, sähly - mainitakseni muutamia lasteni nykyisiä ja menneitä harrastuksia. Bonuslapseni ovat musikaalisia ja soittavat monia soittimia. Me aikuiset yritämme harrastaa liikuntaa, itse harrastan käsitöitä ja kai se opiskelukin on ollut minulle jonkinlainen harrastus. Lisäksi käymme koiran kanssa lenkillä mielellään yhdessä aina silloin kun se on mahdollista. 

Vaikka harrastukset ovat ihania ja tärkeitä, niin rehellisesti sanoen kyllä niistä voi tulla myös aika paljon stressiä perheen elämään. Lisäksi ne aiheuttavat sen, että sellaisesta voi vain haaveilla, että koko perhe istuisi idyllisesti saman pöydän ääressä syömässä arki- iltaisin. Aiemmin koin tästäkin huonoa omaatuntoa, mutta hei, Siperia opettaa, että kaikkea ei voi saada ja joskus on myös oltava itselleen armollinen. Ruokaa voi tehdä ison padan, josta jokainen syö sopivalla hetkellä, eineksiäkin voi syödä ja jos joku ei joskus jaksa lähteä treeneihin, tai kyyti ei järjesty, niin ei se maailma siihenkään kaadu. 

Niin ja onhan tämä blogin kirjoittaminenkin harrastus, jossa minua onneksi autttaa pörröinen assistentti💙

Mitä mieltä olet lasten harrastamisesta -  tarvitseeko pieni lapsi ylipäätään harrastuksia, mikä on sopiva määrä ja onko huono vanhempi jos ei leivo yökaudet mokkapaloja joukkueen puffetiin?

Entäs kun harrastukseen on panostettu aikaa ja rahaa, vermeet hankittu ja yhtäkkiä lapsi ilmoittaa lopettavansa tai vaihtavansa lajia?

Olisi kiva kuulla ajatuksianne :)

Aurinkoa on luvattu viikonlopulle, joten ainakin ulkoiluharrastus kutsuu tätä perhettä. Ihanaa viikonloppua!

Uusperheen elämästä myös:

Vuoroviikkoäidin ikävä

Hyvää uusperheiden päivää

Kaunismäessä- blogin tarina

Ensimmäinen yhteinen joulu