Äidin oma aika- onnistuuko opiskelu tai joogaaminen kotona?
Tällä viikolla olen pohdiskellut äidin omaa aikaa ja sitä, saako sitä haluta ja miten sen voi toteuttaa. Täytyykö äidin aina lähteä pois kotoa, jotta hän saisi vähän olla rauhassa?
Osallistun kuukauden kestävään joogahaasteeseen netin välityksellä, jossa on ajatuksena, että voi joogata silloin kun itselle sopii parhaiten. Tämän toteuttaminen kotona onkin ollut yllättävän haastavaa😂 Samoin äitinä opiskelu, jota olen "harrastanut" vuodesta 2003, on haastanut pohtimaan, onko äidin oikeasti mahdollisuus tehdä yhtään mitään muuta kotona, kuin olla äitinä?
Teen töitä lasten kanssa ja työpäiväni on täynnä sosiaalista vuorovaikutusta niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Rakastan työtäni ja siinä nimenomaan niitä ihmisiä, mutta joskus kun työpäivän jälkeen vapaa- aikakin on täynnä ihmiskontakteja omien lasten ja heidän harrastuympyröidensä parissa, tuntuu illalla siltä, ettei jaksa jutella edes koiralle! Silloin tuntuu, että tarvitsisi pienen hetken yksinäisyyttä tai ainakin hiljaisuutta. Että ehtisi ajatella yhden ajatuksen ihan alusta ihan loppuun. Ilman keskeytyksiä. Ilman kysymyksiä. Ilman yllättäviä katastrofeja.
Vuoroviikkoäitinä arvostan aikaa lasteni kanssa todella korkealle. Tuntuu, että viikko menee niin nopeasti, että juuri on vasta tottunut siihen, että lapset ovat kotona, kun he taas jo lähtevät. Tästä syystä kun esim. lähden kauppaan tai lenkille, kyselen aina haluaako joku lähteä mukaan ja vietämmekin mukavia arjen hetkiä yhdessä ❤ Mutta se mikä jää aina viimeiseksi listalla, on se oma, pieni hetki... Kun puolisonkin kanssa olisi mukava jutella päivän kuulumisia ja nukkumaankin pitäisi päästä, että jaksaisi taas aamulla.
Joogahaaste on toteutunut siten, että olen hyväksynyt sen, että joogaaminen olohuoneen nurkassa ei voi olla samanlaista kuin salilla. Lapset haluavat välillä osallistua ja silloin joogaamisen omaan mielenrauhaan vaipuminen jää vähemmälle, mutta kikatus ja jooga- asanoiden haastavuuden ihmettely tuovat hommaan ihan uudenlaista hauskuutta ja rentoutta.
Koiraakin kiinnostaa, että mitä se mamma lattialla puuhailee, onko se jokin hauska uusi leikki? Ärtymys ei missään tapauksessa kuulu joogaan, joten ylimääräiset osallistujat voi ottaa myös haasteena omalle keskittymiselle. Yllätyksekseni huomasin mukavan rennon olotilan saapuvan joogaamisen loppuvaiheessa kaikesta hälinästä huolimatta. Meditaatioita tein "salaa" makuuhuoneessa. Luna- koira tykkäsi meditoimisesta, sitä hän ei häirinnyt, vaan hoksasi heti mikä on homman idea😉
Seuraava haaste keskittymiskyvylleni on gradun loppuun kirjoittaminen. Yliopistolta olen saanut ihan vihoviimeisen jatkoajan, joten jos ikinä aion valmistua, sen on tapahduttava NYT! Kotona opiskelemisen tai harrastamisen hyviä puolia on, että aikaa ei kulu matkoihin, aikataulu on joustava ja olet lasten saatavilla jos heille tulee joku hätä.
Vapaan aikataulun ongelma on se, että koska voit tehdä haluamaasi asiaa periaatteessa milloin vain, voi olla ettei se sopiva hetki koskaan tule - aina on pyykit koneessa, koiralla pissahätä, tai joku tarvitsee apua läksyissä. Lasten on myös hieman vaikea arvioida sitä, mikä on sen kokoinen asia, että äitiä voi häiritä - saako keksipaketin avata, tai toi tuijotti ärsyttävästi ovat lapsen mielestä saman suuruisia asioita kuin se, että ulkohana hajosi ja vettä suihkuaa ympäriinsä, josta toki toivon saavani tiedon!
Kuitenkin monissa elämäntilanteissa äidillä ei ole tilaisuutta lähteä kotoa harrastuksiin. Kun isot lapseni olivat pieniä, olivat isovanhemmat kaikki vielä työelämässä ja lasten isä paljon työn takia poissa kotoa, joten ainut vaihtoehto päästä esim. lenkille oli ottaa lapset mukaan. Opiskelua harrastin Pikku Kakkosen ja Muumivideoiden avulla. Siitäkin tuli huono omatunto, kun ammattikasvattajana tiedän , ettei videoita saa käyttää lapsenvahtina😂
Luulenpa, että suurin haaste oman ajan ottamiselle on joskus omien korvien välissä. On helpompi irrottautua, kun lähtee kotoa esim. jumppaan, joka on tietyllä kellonlyömällä. Aion jatkaa kodin ulkopuolisissa harrastuksissa käymistä, mutta haluaisin kehittää myös kykyäni keskittyä johonkin omaan tekemiseen kotona. Yritän välillä vaientaa päästäni ne äänet, jotka sanovat, että tiskit on laittamatta ja eteinen imuroimatta ja milloin viimeksi pyyhit pölyt yläkaappien päältä? Mielenhallintaa ja tietoista läsnäoloa sekin!
Mites muut, harrastuksia kotona vai kodin ulkopuolella? Jätä kommentti❤
Jos haluat tutustua meihin paremmin, käy lukemassa Kaunismäessä- blogin tarina
Pysy kuulolla, sillä tulossa on ihana koruarvonta, kunhan saan korun valmiiksi😉
Meillä HerraMies on niin paljon Taikan kanssa, että omia hetkiä tulee sen vuoksi saatua. Ja osaan kyllä kotoakin poistua, eikä koskaan tarvitse miettiä, että sopiiko se puolisolle. Helpottaa arkea kovasti :)
VastaaPoistaIhanaa alkavaa viikkoa Siulle <3
Sullahan on sitten hyvä tilanne! Kyllä mullakin on nyt jo ihan toisenlaista kuin silloin kun lapset olivat pieniä😊
PoistaOman ajan ottaminen ja sen aikana asioiden aikaan saaminen on joskus todella haastavaa. Mutta koetan oppia noissa paremmaksi :)
VastaaPoistaNiin se on muuten totta, että joskus kun sitä omaa aikaa kerrankin olisi, niin ei saa mitään aikaiseksi!😂
PoistaOman ajan ottaminen on oikeasti vaikeaa ja siksi en varmaan sitä osaa ottaakaan.. :> täytyisi edelleen vain jotenkin yrittää. Mutta en tahdo tuhlata lapsen valveilla olo aikaa siihen ja illalla en sitten meinaa enää jaksaa. Satunnaisesti otan aikaa blogilleni lapsen hereillä olo aikana ja se syyllisyys jo pelkästään siitä!
VastaaPoistaJust se syyllisyys iskee helposti, jos tekee jotain omaa. Ja illalla väsyttää, tuttu juttu :)
PoistaItsekin tässä vähän mietin et miten tämä opiskelu kotona onnistuu, kun tuntuu, että sitä on aina kotona se äiti :D Vielä on ihan hyvin onnistunut, mutta luulen, että jossain vaiheessa on vain jäätävä koulun jälkeen vähäksi aikaa opiskelemaan rauhassa ennen kotiin tuloa.
VastaaPoistaJuu niin mä tein kun opiskelin, että jäin suosiolla tekemään vielä koululle. Toimii! :)
PoistaItse en koe omaksi ajaksi aikaa kotona, ellen ole yksin. Aistin liikaa, enkä näin pysty ”ohjata ajatuksia itseeni.”
VastaaPoistaNäin on, jooga olikin enemmän vaan jumppaa, kun syventyminen ja keskittyminen jäi häiriötekijöiden vuoksi vähemmälle 😉
PoistaMeidän jälkikasvu on jo niin isoa etteivät ole paljon haitaksi vaikka kotona jumppailee:) mutta vielä on tuoreessa muistissa miten se harrastelu lapsiperheessä oli välillä haasteellista. Oma aikaakin joskus kaipasi kovasti:) Leppoisaa syyskuuta❤
VastaaPoistaJa isot jo ymmärtää, jos tarvii keskittyä johonkin😊 Aurinkoisia syyspäiviä sulle!
PoistaMinulla on vielä tuoreessa muistissa viime kevään mindfullness kurssin haasteet. Keho- ja joogameditaatio harjoituksia oli tarkoitus tehdä joka päivä ja aina piti etukäteen suunnitella, että milloin aikoi harjoituksen tehdä, jotta ne pystyi tekemään. Parhaiten se onnitui aamulla ennenkuin muu perhe oli herännyt. Välillä jätin iltapäivällä koululaisille lapun eteiseen, että äiti joogaa yläkerrassa, älä häiritse�� Lapun kirjoittamiseenkin liittyi ristiriitaisia tunteita, kun ei olisi oikeasti halunnut kieltää lapsia tulemasta kysymään jotain, jos heillä oli asiaa.
VastaaPoistaKurssin aikana tulin erittäin tietoiseksi näistä äitiyteen liittyvistä syyllisyyden tunteista!
Tsemppiä joogahaasteeseen❤
Aamunhetki kullankallis😊 Just tänään mietin kun laiskottelin aamulla sängyssä, että nyt kun nousis niin sais joogata ihan rauhassa. Vaan enpä noussut😂😂
PoistaMinä harrastan kotona ja kodin ulkopuolella, kaikki harrastukset yhdessä tytön kanssa. Me käydään metsäretkillä, nyrkkeilysalilla, maastopyöräilemässa ja touhutaan koiran kanssa. Minulle on tärkeää se, että tyttö saa olla mukana.
VastaaPoistaOmaa aikaa on silloin kun tyttö nukkuu ja ainakin toistaiseksi se riittää.
Tsemppiä opintojen loppurutistukseen!
Mahtavaa jos pystyt harrastamaan lapsen kanssa! Silloin lapsikin omaksuu aktiivisen ja liikunnallisen elämäntavan😊
Poista