Hyvää uusperheiden päivää❤

Huomasin aamulla Twitteriä selatessani, että tänään on uusperheidenpäivä! Meillä tämä on uusi ja ajankohtainen juttu, sillä meidän yhdeksänhenkinen uusperhe on asunut saman katon alla vasta heinäkuun alusta lähtien. Eli kaikki yhteiseen huusholliin liittyvä on meillä harjoitteluvaiheessa, vaikka toki paljoa aikaa yhdessä vietimme ennenkin.


Olen vuosien varrella työssäni päiväkodissa seurannut läheltä eroja ja uusperheiden syntymistä lapsen näkökulmasta, joten minulla ei ollut mitään ruusuisia kuvitelmia siitä, että pelkästään yhteen muuttamalla syntyy kuin taikaiskusta onnellinen ja toimiva perhe. 

Lapsi ei toivo vanhempien eroa, vuoroviikkoasumista tai uusia perheenjäseniä. Sydäntäni on monesti raastanut nähdä, miten vanhemmat uuden suhteen onnen kuplassa eivät näe, tai halua nähdä lapsen tunteita. Miten lapset vielä vuosia eron jälkeenkin puhuvat "meidän oikeasta perheestä", eli siitä alkuperäisestä ydinperheestä ja miten haastava tehtävä on perinteinen "piirrä perheesi kuva", jos on kaksi perhettä ja niissä vielä vaihtelevasti paikalla olevia uussisaruksia. 


Kaiken edellä kuvatun vuoksi yhteen muuttaminen tunti pitkään mahdottomalta, vaikka samalla se oli koko ajan suurin haaveeni. Elämällä on kuitenkin tapana yllättää ja ennakkokäsitykset on tehty rikottavaksi. Me liuimme hiljaa yhteen perheeksi ja yhtäkkiä kaksi kotia alkoi tuntua liialta - toinen taloista oli aina tyhjillään. 

Me emme ehkä vielä ole perhe lastemme ajatuksissa, eikä meistä sitä välttämättä koskaan tule, koska isoimmat ovat jo irtautumassa lapsuuden perheestä ylipäänsä ja seisovat jo oman, itsenäisen elämänsä kynnyksellä. Minun lapsilla on uussisaruksia myös isänsä perheessä, joten porukkaa ympärillä riittää! Mutta jotenkin olen ajatellut, että ehkä koko homma pitää miettiä uusiksi ja luopua oman pään sisällä siitä ahtaasta perheen määritelmästä. Ehkä pääasia onkin, että lapsi saa olla molempien vanhempiensa kanssa ja vanhemmat saavat olla rakastamansa ihmisen kanssa? 


Olen ajatellut, että ei voi vaatia, että lapset ja nuoret heti ottavat uuden aikuisen avosylin vastaan ja hyväksyvät hänen uudet ja erilaiset säännöt ja tavat. Kunnioitus täytyy ansaita puolin ja toisin ja aika, sitä täytyy antaa, itselleen ja toisille. Aikaa tottua, aikaa tutustua ja aikaa löytää se yhteinen juttu, josta uudet yhteiset muistot syntyvät❤ 

 Luna koira rapsii tässä vieressä hihaani ja lähettää terkkuja. Hän on varmasti perheemme tyytyväsin jäsen, sillä mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä enemmän rapsuja tiedossa!😀

Jos haluat tutustua meihin paremmin, käy lukemassa Kaunismäessä- blogin tarina

Blogia voit helposti seurata myös Facebookissa , käyhän tykkäämässä. Blogipostausten lisäksi myös muuta mukavaa perhe- elämään ja kotoiluun liittyvä. 

Oikein ihanaa sunnuntaita Sinulle🤗❤

Kommentit

  1. Ihanaa, realistista ja armollista pohdintaa uusperheen arjesta!

    VastaaPoista
  2. No jo on porukkaa teidän perheessä, huhuh! Musta tuntuu että välillä on ihan tarpeeksi tässä yhdessäkin lapsessa. Onnea uudelle perheellenne tuleviin koitoksiin ja ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤ Juu meillä riittää menoa ja meininkiä välillä. Nyt ollaan ihan kahdestaan ja just mies totesi että on oudon hiljaista😂

      Poista
  3. Yhtä oikeaa reseptiä uusperheen arkeen ja syntymiseen ei varmaan olekaan, mutta tuo avoin asenne on varmasti kultaa, mikä tahansa sitten onkaan lopputulos. Ja rakkautta tarvitaan myös paljon, niin kuin kaikissa perheissä <3 ps. Virtuaalirapsutuksia söpölle Luna-koiralle!

    VastaaPoista
  4. Ihanasti olet kirjoittanut. Lapsen kasvun ja kehityksen perustana on perhe, joka onkin tärkein asia elämässä. Kivaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Hienosti kiteytetty! Juuri tämä, että oman pään sisällä olevat käsitykset ohjaavat usein liiaksikin ajatteluamme, on hyvä oivallus. Me vanhempina voidaan auttaa lasta ajattelemalla itse laajemmin, mutta antamalla samalla lapsen pitää oma käsityksensä perheestä. Hyvinvoiva vanhempi tarkoittaa usein myös hyvinvoivaa lasta. Itsellänihän on takana jo yksi käteen mennyt uusperhekokeilu, ja toivon että tällä kertaa osaan ajatella laajemmin ja erottaa omat toiveeni ja odotukseni lasten vastaavista. Antaa lapsille tilaa. Se mitä itse pidän perheenäni, ei tarvitse olla lapsille sama. Uusperheen vahvuudet on aikuisten käsissä, siinä miten he hoitavat keskinäistä suhdettaan ja suhdetta sitä kautta myös kaikkiin lapsiin. Lapsella kun ei voi olla elämässään liikaa turvallisia aikuisia. Erityisesti tää kirjoitus tietysti ilahduttaa, koska mun lapset ovat sun lasten ”uussisaruksia”, ja on tosi hienoa että me jaetaan samoja ajatuksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, olen tosi iloinen ja onnellinen, että mun lapset ovat saaneet just sut niiden elämään❤ Ja vaikka aika paljon on sählinkiä välillä kun on monta kotia, niin kuitenkin musta tuntuu, että kaikkien meidän lapset ovat pääasiassa aika levollisin mielin.

      Poista
  6. Upeaa pohdintaa aiheesta. Meillä kuvio oli sinällään helpompi, kun esikoinen asui jo omillaan ja muita lapsia ei siinä vaiheessa ollut kuvioissa. Mutta Esikoisen lapsuusaikaan asiaa tuli mietittyä muutamaan kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä on isoja asioita ja välillä tuntuu, että yhtä oikeaa vastausta ei olekaan <3

      Poista
  7. Omasta erosta on nyt kolme vuotta ja samalla hetkellä myös uusperheemme aloitti oman tarinansa. Ydinperheen rikkoutumisesta näin äiti-ihminen soimaa itseään varmaan hamaan hautaan saakka, mutta tiedän että osasyy siihen on tosiaan tuo ahdasmielinen yleinen ajattelutapa perheestä. Tai lähinnä, millaisen perhekäsityksen me olemme aikanaan saaneet. Omassa lapsuudessa erot olivat harvinaisia. Oli ääretön shokki, jos luokalta jonkun vanhemmat erosivat. Nykyään on toisin; luokkakavereina on lapsia kaikenlaisilla taustoilla varustettuna. Monen vanhemmat on eronneet. Joku asuu isin kanssa, joku äidin. Joku tasapuolisesti kummallakin. On muualta maailmasta tulleita, erilaisia kulttuureja. Erilaisuus on nykyään normaalia.

    Ja, on myös pitkälti vanhemmista kiinni, miten eroon ja kaikkeen siihen liittyvään suhtautuu. Ero ei koskaan ole toivottavaa eikä ole lähtökohtaisesti varmaan kellään se käsikirjoitettu juonenkäänne. Mutta elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Se tulee hyväksyä sellaisena kuin se tulee ja epätäydellisyydessäänkin nähdä positiiviset asiat. Joten, miksei erokin voitaisi nähdä vähintäänkin neutraalina asiana. Asia, jota ei tarvitsisi ajatella harmaana ja automaattisesti surullisena asiana.

    Parhaassa tapauksessa lapsilla on yhä ne kaksi rakastavaa vanhempaa, jotka hoitaa lapsiaan yhteistyövanhemmuudessa. Vanhemmilla on omana voimavaranaan rakastava parisuhde, ja lapsilla vanhempien lisäksi ympärillään muita välittäviä aikuisia.

    Näin itsellä ja olen tästä tilanteesta äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen vaikka sisäiset omat ajatusmöröt meinaakin hiipiä pinnalle. Mutta sekin sallittakoon; omista juuristaan kun on vaikea päästä irti. Mutta voin varmistaa, ettei ne jatku omille lapsilleni.

    Onnellisia päiviä alkaneeseen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja <3 Onneksi tosiaan nykyään on kaikenlaisia perheitä ja lapsetkin tottuvat siihen jo pienestä pitäen. Työssäni päiväkodissa näen miten lapset voivat hyvin monenlaisissa perheissä,kunhan perusasiat ovat kunnossa. Onnea alkaneelle vuodelle teidän perheelle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kommenttisi piristää päivääni, kiitos!

Suositut postaukset!