Kevättä odotellessa pohdintoja suuren piha puutarhanhoidosta

Rentoa puutarhanhoitoa Kaunismäessä

Kun minusta tuli Kaunismäen emäntä vuonna 2000, oli minulla pää täynnä suuria suunnitelmia puutarhan varalle. Luin puutarhalehtiä ja mietin mitä kaikkea alan kasvattamaan. No, tuli sitten kolme lasta, talonlaajennus, opiskelua työn ohessa ym. puutarhanhoitoa haittaavaa hommaa. Eli elämän realiteetit tulivat vastaan...

Aluksi olin stressaantunut ja huolestunut; hyvänen aika, puutarha menee pilalle kun en tee kaikkea sitä, mitä puutarhakirjoissa ja -lehdissä käsketään milloinkin tekemään! Koin myös turhautumista, kun tuntui, etten ehdi mitään. Kului kesä, kului toinenkin. Hoksasin yhtäkkiä, että mitään kamalaa ei tapahtunutkaan. Vanha puutarha kukoisti kesästä toiseen kuten ennenkin. Myös oma tapani katsella puutarhaa muuttui. Aloin huomata pienet asiat ja arvostaa sata vuotta vanhoja omenapuita ja tallattuja polkuja.

Kuvassa näkyvä raparperi kasvoi alunperin ihan toisessa paikassa. Kun meille tehtiin uusi kaivo ja avo-oja muutettiin salaojaksi, kaivinkone oli ilmeisesti heittänyt raparperin juurakon tähän ja siinä se on kasvanut ja voinut hyvin. Sattuma toimi puutarhurina!

Suurimman osan siitä ajasta, jonka olen ollut tämän talon emäntä, olen joko hoitanut lapsia kotona tai opiskellut, eli ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ollut. Mutta aikaa sen sijaan on ollut. Aikaa lapsille, aikaa ajatuksille ja aikaa odottaa kun kasvit kasvavat. Kun lääniä on niin paljon kun täällä, minkä tahansa istutuksen perustaminen ostotaimilla tulee todella kalliiksi, joten suurin osa istutuksista on tehty ystäviltä saaduilla kasvinaluilla ja jakamalla tontilla jo kasvavia kasveja. Yllä olevassa kuvassa on menossa viime keväänä jo toista vuotta käynnissä ollut Pihlaja- angervo-aitaprojektini. Se kun tykkää kovasti tehdä juurivesoja, niin joka kevät ennen ensimmäistä ruohonleikkuuta käyn kaivamassa niitä ylös ja siirrän alanurmikon laitaan. Hyvin ovat lähteneet! Ja aina kun kaivaminen tuntuu raskaalta, lasken huvikseni paljonko säästän verrattunta ostotaimiin ja jo alkaa lapio heilumaan!

 Piha on niin valtava ja kasvuvoimainen, että voimani ja aikani riittää lähinnä estämään sen muuttumista viidakoksi. Mutta rakastan luontoa ja pihamaalla touhuamista ja hoidan puutarhaa Mummun, Kaunismäen entisen emännän opeilla💖. Niistä tärkein kuuluu: Ei Vuohenputkea pidä vihata, siitä on mahdotonta päästä eroon, joten kannattaa ajatella, että se on kaunis maanpeiteperenna, jota kaiken lisäksi voi myös syödä, eli oikeastaan se on hyötykasvi!😉